Hiitolanjoen patojen purkamisista uutta tietoa seurannoilla

Vaellusesteiden purkaminen on tehokas tapa ennallistaa virtavesien yhtenäisyyttä ja mahdollistaa kalojen luontaiset vaellukset. Hiitolanjoen patojen purkamiset ovat Suomessa ensimmäinen kohde, missä meillä on mahdollisuus saada kattavasti uutta seurantatietoa toimenpiteiden vaikutuksista ja kerätä samalla oppia tulevia patopurkuhankkeita varten.

Luonnonvarakeskus (Luke), Itä-Suomen yliopisto ja Aalto-yliopisto seuraavat yhteistyössä patojen purkamisen aiheuttamia muutoksia Hiitolanjoen vesiuoman kasvihuonekaasujen vapautumiseen, geomorfologiaan ja hydrologiaan, kalastoon sekä vesiekosysteemin ravintoverkkoon. Patojen purkamisella voi olla myös yhteiskunnallisia vaikutuksia, joista kalastusmahdollisuuksien parantumiseen ja maiseman muutokseen liittyvät virkistysarvot ja niiden mahdollistama liiketoiminta nousevat useimmiten otsikoihin.

Purkamistöiden jälkeisiinvaikutuksien laajuuteen sekä ajoittumiseen vaikuttavat patorakenteiden koko, säännöstellyn vesistön ominaispiirteet ja purkamistapa. Muutoksien havaitseminen esimerkiksi kalastossa voi tapahtua nopeasti tai se voi viedä vuosia. 

Patoaltaiden metaanipäästöjen epävarmuuksia selvitetään

Patoaltaisiin kerääntynyt sedimentti ja orgaaninen materiaali tuottavat kerrostuessaan hapettomat olosuhteet, jolloin hajoamistuotteena vapautuu hiilidioksidin ohella enemmän metaania. Kaasuja voi vapautua padotuista vesialtaista diffuusiona veden pinnasta, kuplimalla tai alavirtaan vapautuvaan veteen. Patoaltaiden kasvihuonekaasupäästöjen mittaamiseen ja laskemiseen liittyy kuitenkin vielä selkeitä menetelmällisiä epävarmuuksia. Hiitolanjoella patoaltaiden kasvihuonekaasujen vapautumista seurataan sekä kelluvilla kammioilla että kuplakeräimillä, jolloin tietoa kertyy kattavasti ennen ja jälkeen patojen poistamista.

Miten jokiuoman rakenne ja prosessit muuttuvat?

Joen morfodynamiikka ja jokiprosessit muuttuvat, kun joki muuttuu pirstaloituneesta vapaasti virtaavaksi jokijatkumoksi. Hiitolanjoella tavoitteenamme on tutkia ja mallintaa patojen purkamisen vaikutukset joen vedenlaatuun ja sedimenttikuormitukseen, vertaamalla ennen ja jälkeen tilanteita. Joen topografiamittauksia on aloitettu kesällä 2020 laserkeilaamalla ja ilmakuvaamalla alueet. Samalla jokiuoma on kaikuluodattu sekä mitattu myös sen virtausolot, kiintoaineksen ominaispiirteet ja vedenlaadun vaihtelut. Mittaukset on toteutettu myös 2021 keväällä sekä tullaan jatkamaan eri vuodenaikoina koko patojenpurun ajan. Näiden perusteella tullaan tekemään alueen virtaama- ja aineksen kulkeutumisen mallinnukset sekä kalojen habitaattimallinnukset, huomioiden myös hydrologiset vuodenaikaiset ja pidemmän ajanjakson vaihtelut.

Muutokset kalayhteisössä voivat tapahtua nopeastikin

Kun vaellusyhteys padon yläpuolisiin vesistön osiin avautuu ja alueen virtausolosuhteet tasoittuvat, voi padon poistamisen positiivinen vaikutus kalastoon olla hyvinkin nopea tai se voi viedä vuosia. Palautumiseen menee vaihteleva määrä aikaa riippuen eliöryhmien mahdollisuuksista levitä muilta vesistön patoamattomilta alueilta tai muista läheisistä vesistöistä. Joen patoaminen on kestänyt Hiitolanjoella vuosikymmeniä ja se on muuttanut eliöyhteisöä selkeästi järviallasmaisemmaksi.

Kun kalojen vaeltaminen entisen padon molemminpuolisten vesistön osien välillä on jälleen mahdollista, kaloille käytettävissä olevien erilaisten elinympäristöjen määrä kasvaa. Kalat voivat valita soveltuvaa elinympäristöä kulloisen elinkiertonsa vaiheen vaatimuksien mukaisesti ja myös suojautua erityisesti kuivien tai sateisten jaksojen aikana. Erityisen mielenkiinnon kohteena Hiitolanjoella on Laatokan järvilohi sekä joen yläjuoksulla esiintyvä taimen.

Kalayhteisön koostumusta seurataan vuosittaisilla ympäristöDNA-näytteillä, sähkökoekalastamalla patoaltaat veneestä käsin sekä verkkokoekalastuksin. Tarkempaa tietoa lohikalojen poikastiheyksistä sekä populaation geneettisestä rakenteesta saadaan keräämällä yhteen tietoja alueen muista sähkökalastuksista ja geneettisistä näytteistä. Kaikkien kolmen padon poistamisen jälkeen lohikalojen palautumista alkuperäisille lisääntymisalueilleen tullaan seuraamaan telemetrian avulla. Ravintoverkon muuttumista patojen poistamisen jälkeen seurataan eri eliöryhmistä tehtävien isotooppianalyysien avulla.

Osa seurannoista on aloitettu kesällä 2020 ja niitä pyritään jatkamaan myös patojen purkamisen jälkeen. Rahoitusta seurantoihin kerätään useista lähteistä.

Lisätietoja voit kysellä:

Erikoistutkija Jukka Alm (kasvihuonekaasuseurannat), jukka.alm@luke.fi, p. +358295323107
Erikoistutkija Teppo Vehanen (kalastoseurannat), teppo.vehanen@luke.fi, p. +358295327875
Erikoistutkija Pauliina Louhi (ravintoverkko, kalastoseurannat), pauliina.louhi@luke.fi, p. +358295322189
Apulaisprofessori Eliisa Lotsari (vesitekniikka, jokigeomorfologia, hydrologia, geoinformatiikka), eliisa.s.lotsari@aalto.fi
Tutkimuspäällikkö, ryhmäpäällikkö Janne Artell (yhteiskunnalliset vaikutukset), janne.artell@luke.fi, p. +358295326063


Lisätietoa patojen purkamisen vaikutuksista
Lisätietoa vaelluskalojen elvyttämisestä rakennetuissa vesissä

Mitä tapahtuu parhaillaan RivTimesin parissa?

RivTimes-hankkeessa toteutetaan erilaisia työpaketteja eri hankekumppaneiden voimin. Lead Partnerin, eli Rautjärven kunnan vastuulla on työpaketti 1, mikä tarkoittaa Hiitolanjoen alueen matkailun yleissuunnitelma Masterplania. Sen toteutus kilpailutettiin tammi-helmikuussa. Masterplania lähtee toteuttamaan FCG, jolla on vankka kokemustausta vastaavista tehtävistä mm. kuntien, Liikenne- ja Väylävirastojen, VisitFinlandin ja Venäjän eri toimijoiden kanssa. Suunnitelmaa tullaan tekemään tiiviissä yhteistyössä kaikkien hankekumppaneiden, alueen matkailutoimijoiden sekä muiden sidosryhmien kanssa. Ensimmäinen palaveri hankekumppaneiden kanssa olikin jo ja toimenpiteet käynnistyvät tästä vähitellen. Kesäkuussa on tarkoitus pitää ensimmäiset työpajat niin Suomen kuin Venäjänkin matkailutoimijoille.

Osana Masterplania selvitetään matkailuverkoston ja Hiitolanjoen alueen matkailun kehittymispotentiaalia. Nykyisten toimijoiden sekä vasta mahdollista matkailuyrittäjyyttä pohdiskelevien tai alaa opiskelevien kannattaakin seurata hankkeen tiedottamista ja osallistua mahdollisuuksien mukaan järjestettäviin työpajoihin ja tilaisuuksiin. Kaikki tilaisuudet verkostoitua ja kehittää omaa toimintaa muiden toimijoiden kanssa on hyvä hyödyntää, jotta pysyy aallon harjalla ja pelissä mukana. Keskeistä uudelle yrittäjyydelle ja jo olemassa olevan kehittämiselle on myös lähivuosina avautuvan Parikkalan rajanylityspaikan luoma matkailukysyntä Imatran, Savonlinnan ja Kiteen seuduilla sekä Venäjän puolella Sortavalan, Lahdenpohjan ja Käkisalmen piirien alueilla. Nykyistä palvelutarjontaa tullaan kartoittamaan osana hanketta, samoin kuin uusien palvelujen ja uuden yritystoiminnan potentiaalia. VisitFinlandin äskettäisen Venäjän matkailumarkkinakatsauksen perusteella Venäjällä matkailuala on toipumassa pandemian vaikutuksista muita maita nopeammin, ja siellä trendaava kotimaan matkailu tulee olemaan kova kilpailija Suomen puolen kohteille. Kuten joka paikassa muuallakin, korona on kuitenkin käynyt myös venäläisten kukkaroille, ja siksi edulliset matkakohteet ja lyhyet viikonloppulomat koetaan kiinnostavina. Venäläiset kulkevat lomakohteisiinsa mielellään junalla tai autolla, ja he pitävät erikoismajoitusvaihtoehdoista, kalastuksesta ja retkeilystä. Väkijoukot ja kiireen tuntu puolestaan eivät ole juuri nyt vetäviä tekijöitä. Esitystä kuunnellessani oli helppo todeta monen kohdan täsmäävän täydellisesti Hiitolanjoen alueelle!

Hiitolanjoki ympäristöineen on kaunista ja paljolti luonnontilaista. Työn alla olevassa Masterplanissa tullaankin huomioimaan Hiitolanjoen luontoarvot ja Laatokan lohi sekä liittyminen Green Belt -vyöhykkeeseen. Hiitolanjoen kohteiden saavutettavuus on myös yksi asia, jota tulee tarkastella ja kehittää. Suomen puoleisiin kohteisiin on helppo kulku valtatie 6:lta Simpeleen kohdalta. Luontokohdeiden saavutettavuusasioissa tullaan tekemään yhteistyötä LuLu-luonnon lumoa kaikille -hankkeen kanssa. LuLussa keskitytään nimenomaan esteettömyyteen ja saavutettavuusasioihin.

Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön työpaketit 2 ja 3 ovat masterplania konkreettisempia toimenpiteineen. Kangaskoskea ennallistetaan purkamalla pato ja rakentamalla ympäristöä luonnontilaisemmaksi lohia ja matkailijoita ajatellen. Vanhaan vesivoimalaan aletaan suunnitella museota matkailukäyttöön. Vierailin taannoin itse ensimmäistä kertaa voimalassa sisällä. Paikka on mielenkiintoinen, ja mielessäni alkoikin heti pyöriä ideoita, mitä kaikkea tulevan museon kylkeen voisikaan keksiä!

RivTimes-hankkeessa toteutettavilla toimenpiteillä pyritään hyödyttämään paikallisia vanhoja ja uusia yrittäjiä ja matkailutoimijoita sekä koko aluetta laajemminkin.

Ensimmäiset koemelonnat tehty: raporttia!

Kokemuksia kolmelta retkeltä toukokuussa 2020. Rankka, mutta palkitseva ponnistus…

Kaksi perusmelaa, taittomelaa ja kanoottisauva. Katajainen sauva on monikäyttöinen: sillä voi mm. vetää kanoottia, sauvoa matalikoissa, kantaa juomavettä – ja keplotella tiukoissa paikoissa!

Kevätkesällä 2020 Laatokalta Saimaalle -hankkeen yhteydessä toteutettiin ensimmäiset kolme koemelontaretkeä, joihin liittyi myös välttämätöntä läpäisyraivausta. Retket tehtiin soolokanooteilla (kotimainen Welhonpesän Kolibri, materiaali hiilikuitu-innegra -kuituseos, painot 16 kg ja 19,5 kg ilman lastia). Kevyenä raivauskalustona oli moottorisaha, kaksi retkisahaa, kaksi retkikirvestä, kassara eli vesuri sekä puoshaka eli uittokeksi. Retkiä johti hankekoordinaattori ja Hiitolanjoki-yhdistyksen pj. Mikko Europaeus ja avustajina toimivat Juhani Tiainen (1. retki) ja Tuomas Tiainen (2. retki). Yhteensä kolmea runkoreittiä (läntinen, keskinen, pohjoinen) on kuljettu eri suunnilla nyt vähän yli 50 km. Tämä on silti vasta alkua…kaikki nämä reitit ovat mahdollisia muinaiskarjalaisten käyttämiä vedenjakajaseutuja ylittäviä vesireittejä, joita siis on nyt lähdetty tutkimaan käytännössä paikan päällä.

Retkikunnan kanootti koelastissa. Keulassa ja perässä lepuuttajalistoista tehdyt ”törmäyspuskurit”.

Ensimmäinen retki tehtiin Hiitolanjoen Kangaskoskelta läntiselle runkoreitille välillä Hiitolanjoki-Silamusjoki-Torsanjoki-Torsanjärvi-Sarajoki. Tällä suunnalla matkan varrelle jää jo Pähkinänsaaren rauhan (1323) ja myöhempien aikojen rajapisteitä, yksi kalliomaalaus, vanhoja vesimyllypaikkoja – ja tietenkin upeaa luontoa: toukokuussa esimerkiksi kaulushaikara oli jatkuvasti äänessä! Matkaa kertyi yhteensä noin 30 km, kunnes retki täytyi tällä erää päättää Sarajoen alaosan Jokirantaan. Jo tälle välille jää monipuolisesti erilaisia vesiä. Näitä melottiin, mutta monin paikoin kanootteja myös kannettiin ja vedettiin – koskissa ja koskien sekä yksittäisten puiden ja rytöjen ohi. Yleinen johtopäätös oli, että reitin kohteilla ja reittisuunnalla on paljon potentiaalia. Kehityskohteina mainittakoon esim. laskupaikka Hiitolanjoen voimalaitosten ylävirran puolelle, kanoottikärry tms. Silamusjoen ohittamiseen, mahdollinen savusaunavuokraus, taukopaikkoja – ja tietysti jatkoraivaus Sarajokea ylöspäin. Vuonna 2021 tämä ”Rajojen reitti” on tavoite läpäistä kokonaisuudessaan aina Sarajärven yläpuolelle, Loituman kautta Särkilahdelle – eli Kaaakkois-Saimaan Pihlajavedelle. Päämäärä vaatii yhä jonkin verran valmistelevaa tutkimusta…

Matka jatkuu sadekelillä Sarajoen leiripaikan yön jälkeen. Kanootissa tällä kertaa Juhani Tiainen.

Toinen retki suuntautui Simpelejärven Haljakanselkään laskevaa virtavettä, Romanonjokea, yllöspäin. Lähialueella on Oronmyllyn loma- ja kurssikeskus, uimaranta, kivikautisia asuinpaikkoja sekä Romanonkankaan pyyntikuopat. Ortodoksikarjalaisen henkilönnimen (karj. Romana, kreik. Romanos, lat. Romanus = ”roomalainen”) mukaan nimetty pieni joki mainitaan vanhana kulkureittinä ainakin jo eräässä Parikkalan ja Säämingin miesten kaskiriidassa 1700-luvulta (Lappalainen: Säämingin historia I). Koemelonta eteni hitaasti, sillä syvään uurtunut, kiemurteleva joki oli vähävetinen: kanootteja siis vedettiin, sauvottiin ja uitettiin. Rankkojen raivausten ja ohivetojen jälkeen pääsimme lopulta noin 3 km Kyynärpäänjoen laavulle – tästä eteenpäin joen yli kaatuneet puut ovat keskeinen raivaustarve. Yhtä kaikki, ”Rio Romano” on upea luonto- ja kulttuurikohde, suorastaan erämainen vanhan metsän saareke ja käytävä Simpelejärven pohjoispuolella – ja yläpuolella vielä Kyynärpäänjoki ja vedenjakajaseutu. Erämelontareitti voi tulevaisuudessa olla yhdistettävissä Oron laajaan retkeilyreitti- ja hiihtolatuverkostoon. Tavoite on läpäistä tämä ”Romanon reitti” Simpelejärveltä Punkaharjun lammille (Laakkii-Vapanen-Valkia-Musta-Saarijärvi) ja vanhaa uittoreittiä Putikkoon eli Saimaan Pihlajavedelle viimeistään vuonna 2021. Pieniä tarkennuksia tarvitaan…

Toisen retken erikoisin löytö Romanonjoen pohjasta: puukappale, jossa oli kolme ihmisen kairaamaan reikää ja jopa kaksi teroitetun tapin kärkeä. Ehkä ruuhen siipipuun kappale…tai…?

Kolmas retki käytiin kevennettynä yhden miehen kanootin ja hakukyydin yhteistyönä: huhkimista riitti silti tälläkin suunnalla! Tämän pohjoisen runkoreitin on katsottu kulkeneen Simpelejärveen laskevan Lahdenpohjan tietämiltä Matkolampien ja Kalajärvien kautta edellä mainitulle Punkaharjun lampireitille – ja edelleen Putikkoon. Paikannimistö (Matkolammet, vanha Haapiosaari) viitannee täällä alkujaan vesillä kulkemiseen. Lahdenpohjan ympäristössä on kivikautisia asuinpaikkoja. Reitin lähelle jää myös Iso ja Pieni Linnavuori ja vanha rajapaikka Paljakanvuori. Seutua on kartoittanut jo 1600-luvulla savonlinnalainen Lauritsa Röös, joka tallensi myös vesireittejä. Reitin osa, noin 20 km, on kuljettu nyt osin meloen, osin uittaen, sauvoen ja kantaen seuraavasti: Ristisalmi-Lahdenpohja-Suolajoki-Säyneenlampi-Koskutjoki-Pieni-Matko-Suuri-Matko-Heposillanoja-Pieni Kalajärvi-Saareksienoja-Mustajärvi. Matkan varrelle jäi ainakin yksi mahdollinen etappimajoitus, useita jälkiä vanhoista veneistä (!), monipuolisia lintu- ja jopa simpukkavesiä ja varsin vaihtelevia luontotyyppejä. Mustan majavapoluilta, entisen lomakeskus Kultakiven idyllisistä maisemista, on tarkoitus jatkaa tätä ”Matkomiesten reittiä” lopulta Putikonlahteen viimeistään vuonna 2021.

Säyneenlamminkankaan ”Sahara” taas sitten jotain aivan muuta…!
Valtatie 6:n alittava rehevärantainen Ristisalmi on leveä ja melontakelpoinen.