Kalastus

Kalastus Hiitolanjoella

Hiitolanjoki on virkistyskalastajalle mielenkiintoinen tutustumiskohde, joka tarjoaa jo nyt kiehtovia mahdollisuuksia. Tavoitelluin saalis kalamiehelle on luonnollisesti jokeen kutemaan nouseva Laatokan lohi, jonka eräksi ottaminen on tällä hetkellä kielletty. Tulevaisuuden tavoitteena on palauttaa koko Suomen puoleinen jokiosuus todelliseksi lohijoeksi, mikä tekee Hiitolanjoesta ainutlaatuisen ja monipuolisen kalastuskohteen koko Etelä-Suomessa.

Kalastusluvat

Kalastus Hiitolanjoella ja Silamusjoella on luvanvaraista. Lupakäytännöistä tarkemmin sivun alaosassa.

Hiitolanjoen koskillakin on syytä muistaa, että kalastus 100 m matkalla voimalapadosta on kielletty (Kalastuslaki 5. luku 26 §). Rajan takaisella jokiosuudella lohenkalastus on toistaiseksi kokonaan kielletty.

Hiitolanjoen teollisuushistoriallisen maisemapolun yhteyteen on kesällä 2005 rakennettu heittokalastuslaituri Ritakosken ja Lahnasenkosken välille. Patoaltaassa tavataan normaalin sisävesikalaston lisäksi toisinaan myös taimenia.

Silamusjoella on luonnonvarainen paikallinen taimenkanta ja sen kosket on kunnostettu. Erityisesti perhokalastajat ovatkin löytäneet jo hyvin tiensä tälle kauniille joelle.

Hiitolanjoessa koko elinkaarensa viettävien petokalojen, kuten haukien, elohopeapitoisuudet Hiitolanjoessa ovat melko korkeita, mutta vastaavasti vain osan aikaa siinä elävien eli vaelluskalojen – taimenten ja Laatokan lohen – pitoisuudet taas huomattavasti matalampia.

Laatokan lohi

Hiitolanjoki on Laatokan lohen (Salmo salar m. sebago) tärkein lisääntymisjoki. Jokeen nousee verrattain runsaasti emokaloja ja poikastiheydet ovat Venäjän puoleisissa koskissa paikoin hyvin korkeat. Joki on kalakannaltaan muutenkin merkittävä, jopa ainutlaatuinen. Hiitolanjoesta löytyy kaikkiaan kuusi EU:n direktiivin mukaisesti Suomessa erityissuojelua vaativaa lajia: lohi (makeassa vedessä), nahkiainen, pikkunahkiainen, toutain, kivisimppu ja rantaneula eli -nuoliainen.

Laatokan lohen poikasten jokivaihe kestää 2 (-3) vuotta, jonka jälkeen ne vaeltavat syönnökselle Laatokkaan. Järvivaiheen (1-3 vuotta) jälkeen sukukypsät lohet palaavat takaisin jokeen kudulle. Nousulohien keskipaino on noin 5 kiloa, suurimmat ’kyörät’ voivat olla yli kymmenkiloisiakin. Laatokan lohen tuntomerkkejä ovat lovipyrstö, vähäiset pilkut kylkiviivan alapuolella ja silmän takareunan tasolle ulottuva suu. Kalojen väritys vaihtelee hopeankirkkaasta vasta jokeen nousseesta tummapintaiseen kutuun valmistautuvaan kalaan.

Vuonna 2003 Laatokan lohen tiedetään kuteneen ensimmäisen kerran Suomen puolella yli 60 vuoteen. Tämä on mahdollista juuri Kangaskosken voimalaitoksen alapuolella, vaikka lohi ei vielä pääsekään nousemaan ohi rakennettujen koskien. Padottujen koskien ennallistaminen tulee parantamaan huomattavasti Hiitolanjoen lohikalojen poikastuotantoa, mutta myös kalastusmahdollisuuksia.

Lupakäytäntö Hiitolanjoella

Hiitolanjoella voi kalastaa ELY:n myöntämällä poikkeusluvalla seuraavin ehdoin:

Erityslupa-alue:

Kangaskosken alapuoli rajavyöhykkeelle ja Ritakosken voimalan ja Metsäboardin rautatiesillan välinen alue.

KALASTUSSÄÄNNÖT

1. kaikki pyydetyt lohikalat tulee vapauttaa välittömästi vahingoittumattomina takaisin veteen.

2. Kalastukseen saa käyttää vain viehettä, joka on varustettu yhdellä enintään kolmihaaraisella väkäsemättömällä koukulla.

3. Kalastusta ei saa harjoittaa jos veden lämpötila on ylittää +20 astetta.

4. Kalastajia saa joella olla enintään samaan aikaan 3 kpl.

5. Saaliiksi saadut kalat tulee ilmoittaa saalislomakkeessa.

Kalastusluvan voi ostaa verkossa tästä linkistä.

Viehelupa 15 € voimassa 12 h 06.00-18.00