Hiitolanjoen luonto

Hiitolanjoki – paikallisesti myös Kokkolanjoki – on 53 km pitkä joki, josta 9 km virtaa Suomen puolella Etelä-Karjalan Rautjärvellä ja 44 km Venäjällä Karjalan Tasavallan Hiitolassa. Joki saa vetensä Simpelejärvestä ja Silamusjoen yläpuolisista järvistä ja laskee ne Laatokkaan.

Vesistön valuma-alue

Hiitolanjoen vesistöalueen pinta-ala on 1415 km2 ja se jaetaan seitsemään pienempään valuma-alueeseen. Latvavesien suurimmat järvet, jotka purkavat vetensä Hiitolanjokeen, ovat Simpelejärvi ja Torsanjärvi. Venäjän puolella joki on lähestulkoon luonnontilainen, vaikka sen eräissä koskissa (mm. Syrjäkoski, Sahakoski ja Asilankoski) on suomalaisten rakentamien voimalaitosten tai myllyjen jäänteitä.

Joessa on 14 koskea

Hiitolanjoen luonnonmaisema Suomen puolella muodostuu jylhistä havupuuvaltaisista kalliorannoista sekä toisaalta vesirajan rehevästä rantakasvillisuudesta ja lehtipuista. Joen alkupiste on Simpeleen tehdasalueella sijaitseva yli 6 metriä korkea Juvankoski, joka on otettu voimatalouskäyttöön jo 1800-luvun lopulla. Simpeleen tehtaiden alapuolella jokeen laskee koskiltaan kunnostettu ja purotaimenistaan tunnettu kaunis Silamusjoki. Uudensillankoski solisee vapaana aivan jokien yhtymäkohdan alapuolella. Ritakosken voimalaitoksen kohdalla voi toisinaan juoksutusten vaihdellessa nähdä, kuinka entinen Ala-Ritakoski syntyy uudelleen. Pudottuaan 8 metriä Lahnasenkoskelta alaspäin joki kaartelee kumpuilevien rantapeltojen ja niittyjen tuntumassa ’maltona’ eli hitaasti virtaillen. Kangaskosken törmillä vallitsevana maalajina on savi. Kosken vanha uoma kuohuu ajoittain ja houkuttelee kaloja voimalaitoksen alapuolelle.

Laatokan Karjalan luontotyyppi

Maisemamaakunnallisesti Suomen puoleinen jokialue on Laatokan Karjalan rajoilla. Hiitolanjoen maisemapolulla voikin jo saada aavistuksen lähes luonnotilaisena säilyneen rajantakaisen jokivarrenvehreydestä ja lajirunsaudesta. Jokivarren luonto paljastaa monimuotoisuutensa eri vuodenaikoina. Majava, saukko, kettu ja näätä viihtyvät joella ja talvella nisäkkäiden jälkien kirjo on runsas. Hiitolanjoki on myös merkittävä linnuston varhaiskeväinen tukikohta. Koskikara sukeltelee sulapaikoissa, rantasipi viilettää lämpimän aikaan vesirajassa ja hyvällä onnella saattaa nähdä harmaahaikarankin lehahtavan ylitseen. Hiitolanjoen floora käsittää vesirajan vihvilävaltaisen rehevän vesikasviston, rannan tuntumassa kasvaa myös esimerkiksi sini- ja valkovuokkoja, kulleroa, kurjenmiekkaa ja kevätlinnunsilmää.  Erilaisia korentoja tavataan niin ikään runsaasti.

Kuusi uhanalaista kalalajia

Joessa esiintyy kuusi EU:n direktiivin mukaisesti Suomessa erityissuojelua tarvitsevaa kalalajia: järvilohi (makean veden lohi), toutain, kivisimppu, nahkiainen, pikkunahkiainen ja rantaneula eli -nuoliainen.

Veden laatu on parantunut aiemmasta

Joessa koko elinkaarensa viettävien petokalojen, kuten haukien, elohopeapitoisuudet Hiitolanjoessa ovat melko korkeita, mutta vastaavasti vain osan aikaa siinä elävien eli vaelluskalojen – taimenten ja Laatokan lohen – pitoisuudet taas huomattavasti matalampia. Vesitilanne on parantunut ennen muuta Simpeleen tehtaiden biologisen jätevedenpuhdistamon ansiosta, mutta jokea kuormittavat yhä tehtaiden ja Rautjärven kunnan jätevedenpuhdistamon purkuvedet. Joen veden laatu luokitellaan tällä hetkellä Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen mittauksissa tyydyttäväksi.

Vuonna 2005 tehty luontoselvitys suositteli patojen purkua

Hiitolanjoen Suomen puoleiselta osuudelta on valmistunut luonto- ja linnustoselvitys. Sen toteuttivat vuoden 2005 aikana rautjärveläiset lintuharrastajat Rainer Rajakallio ja Jari Kontiokorpi tilaustyönä Hiitolanjoen teollisuushistoriallinen museoalue ja maisemapolku-hankkeelle. Selvityksessä mm. kartoitettiin joen pesivä maa- ja vesilinnusto ja korentolajisto sekä tehtiin havaintoja nisäkkäistä. Tuloksia verrattiin myös pitkän aikavälin tilastoituihin havaintoihin. Selvitys nostaa Hiitolanjoen uhanalaisimmiksi lajeiksi laatokanlohen, kirjojokikorennon ja valkoselkätikan. Se sisältää myös suosituksia ja parannusehdotuksia, joita ovat mm. Kangaskosken voimalapadon purku, kosken entisöinti ja kalateiden rakentaminen Lahnasenkoskeen ja Ritakoskeen, kapulalossi Lahnaselle, kalastus- ja veneilyvapaiden suoja-alueiden perustaminen vesilinnuille sekä erillinen pöntötysprojekti.

Lahnasenluhdan luonnonsuojelualue

Pinta-alaltaan 19,4 hehtaariin suojelualue perustettiin vuonna 2021, suojelun perustana on soidensuojelun täydennysohjelma. Alue koostuu Hiitolanjokeen laskevan neljän puron ympärillä olevista laajoista luhta-alueista. Jokien yhteydessä olevia laajoja luhtia ei Etelä-Suomessa ole juurikaan säilynyt, joten alue on siltäkin osin ainutlaatuinen. Etenkin Hiitolanjoen rannalla olevaa harmaaleppäluhtaa ei tunneta muualta Etelä-Suomesta, Perämeren rannikon pientä esiintymään lukuun ottamatta. Jokialueella, Lahnasen luhdassa ja puronotkelmassa viihtyykin useita luonnonmonimuotoisuuden kannalta tärkeiden kasvi- ja lintulajeja. Jokialueelle on siis useita luontodirektiivilajien elinympäristöjä. Jokivarren Lahnasen rantaluhdan kasvillisuus on ainutlaatuista koivu-, avo ja pajuluhtaa ja on kasvillisuutensa lisäksi myös tärkeä lintujen pesimäalue.