7 Hiitolanjoki
Luonto
19.12.2014
Hiitolanjoki-yhdistyksen lausunnot 2014
Lue lisää
12.05.2014
Hiitolanjoki-yhdistyksen vuosikokous 27.5. 2014 Kangaskoskella
Lue lisää
21.11.2013
Hiitolanjoki mukana uudessa ENPI-hankkeessa!
Lue lisää
05.11.2013
Yleisöluento Hiitolanjoesta ja Vuoksesta Imatralla 12.11.2013!
Lue lisää
Hiitolanjoen yleiskartta

Sijaintikartta ja rajanylityspaikat

Maisemapolku ja voimalaitoskosket 6-tien ja valtakunnanrajan välillä

Tutki Hiitolanjokea 
tarkemmin vanhan 
lauttauskatselmuskartan 
avulla

Vesireitit

Hiitolanjoen vesistöalueen pinta-ala on 1415 km2 ja se jaetaan seitsemään pienempään valuma-alueeseen. Latvavesien suurimmat järvet, jotka purkavat vetensä Hiitolanjokeen, ovat Simpelejärvi ja Torsanjärvi. Venäjän puolella joki on lähestulkoon luonnontilainen, vaikka sen eräissä koskissa (Syrjäkoski, Sahakoski) on suomalaisten rakentamien voimalaitosten jäänteitä.

Hiitolanjoen luonnonmaisema Suomen puolella muodostuu jylhistä havupuuvaltaisista kalliorannoista sekä toisaalta vesirajan rehevästä rantakasvillisuudesta ja lehtipuista. Joen alkupiste on Simpeleen tehdasalueella sijaitseva yli 6 metriä korkea Juvankoski, joka on otettu voimatalouskäyttöön jo 1800-luvun lopulla. Simpeleen tehtaiden alapuolella jokeen laskee koskiltaan kunnostettu ja purotaimenistaan tunnettu kaunis Silamusjoki. Uudensillankoski solisee vapaana aivan jokien yhtymäkohdan alapuolella. Ritakosken voimalaitoksen kohdalla voi toisinaan juoksutusten vaihdellessa nähdä, kuinka entinen Ala-Ritakoski syntyy uudelleen. Pudottuaan 8 metriä Lahnasenkoskelta alaspäin joki kaartelee kumpuilevien rantapeltojen ja niittyjen tuntumassa 'maltona' eli hitaasti virtaillen. Kangaskosken törmillä vallitsevana maalajina on savi. Kosken vanha uoma kuohuu ajoittain ja houkuttelee kaloja voimalaitoksen alapuolelle.        
     
Katsele Kangaskosken vanhan uoman kuohuja!

Kohoavaa kalliomaisemaa Ritakosken ja Lahnasenkosken välillä.
Hiitolanjoen rehevää rantalehtoa. Kuvat: Hanna Ollikainen

Maisemamaakunnallisesti Suomen puoleinen jokialue on Laatokan Karjalan rajoilla. Hiitolanjoen maisemapolulla voikin jo saada aavistuksen lähes luonnotilaisena säilyneen rajantakaisen jokivarren vehreydestä ja lajirunsaudesta. 

Jokivarren luonto paljastaa monimuotoisuutensa eri vuodenaikoina. Majava, saukko, kettu ja näätä viihtyvät joella ja talvella nisäkkäiden jälkien kirjo on runsas. Hiitolanjoki on myös merkittävä linnuston varhaiskeväinen tukikohta. Koskikara sukeltelee sulapaikoissa, rantasipi viilettää lämpimän aikaan vesirajassa ja hyvällä onnella saattaa nähdä harmaahaikarankin lehahtavan ylitseen. Hiitolanjoen floora käsittää vesirajan vihvilävaltaisen rehevän vesikasviston, rannan tuntumassa kasvaa myös esimerkiksi sini- ja valkovuokkoja, kulleroa, kurjenmiekkaa ja kevätlinnunsilmää. Joessa esiintyy kuusi EU:n direktiivin mukaisesti Suomessa erityissuojelua tarvitsevaa kalalajia: lohi (makeassa vedessä), toutain, kivisimppu, nahkiainen, pikkunahkiainen ja rantaneula eli -nuoliainen. Erilaisia korentoja tavataan niin ikään runsaasti.

Hiitolanjoessa on nuoliaisiin lukeutuvan rantaneulan eli rantanuoliaisen (Cobitis Taenia) ainoa tunnettu makeanveden esiintymä Suomessa. Kuva: Kaakkois-Suomen Ympäristökeskus

Joessa koko elinkaarensa viettävien petokalojen, kuten haukien, elohopeapitoisuudet Hiitolanjoessa ovat melko korkeita, mutta vastaavasti vain osan aikaa siinä elävien eli vaelluskalojen - taimenten ja Laatokan lohen - pitoisuudet taas huomattavasti matalampia. Vesitilanne on parantunut ennen muuta Simpeleen tehtaiden biologisen jätevedenpuhdistamon ansiosta, mutta jokea kuormittavat yhä tehtaiden ja Rautjärven kunnan jätevedenpuhdistamon purkuvedet. Joen veden laatu luokitellaan tällä hetkellä Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen mittauksissa tyydyttäväksi.

Hiitolanjoen Suomen puoleiselta osuudelta on valmistunut luonto- ja linnustoselvitys. Sen toteuttivat vuoden 2005 aikana rautjärveläiset lintuharrastajat Rainer Rajakallio ja Jari Kontiokorpi tilaustyönä Hiitolanjoen teollisuushistoriallinen museoalue ja maisemapolku-hankkeelle. Selvityksessä mm. kartoitettiin joen pesivä maa- ja vesilinnusto ja korentolajisto sekä tehtiin havaintoja nisäkkäistä. Tuloksia verrattiin myös pitkän aikavälin tilastoituihin havaintoihin. Selvitys nostaa Hiitolanjoen uhanalaisimmiksi lajeiksi laatokanlohen, kirjojokikorennon ja valkoselkätikan. Se sisältää myös suosituksia ja parannusehdotuksia, joita ovat mm. Kangaskosken voimalapadon purku, kosken entisöinti ja kalateiden rakentaminen Lahnasenkoskeen ja Ritakoskeen, kapulalossi Lahnaselle, kalastus- ja veneilyvapaiden suoja-alueiden perustaminen vesilinnuille sekä erillinen pöntötysprojekti.    

Hiitolanjoen luonto- ja linnustoselvityksen tekijä Rainer Rajakallio määrittää korentolajia Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön asiamies Hanna Ollikaisen olkapäällä...
Aitojokikorento (Gomphus Vulgatissimus). Kuvat: Mikko Europaeus.
Copyright 2005- Hiitolanjoki-yhdistys ry, Imatran Seudun Kehitysyhtiö Oy
Sivusto on toteutettu osana
Hiitolanjoen teollisuushistoriallinen museoalue ja maisemapolku-hanketta